Opiskelijat edelleen työelämän halpatyövoimaa
Kirjoittaja on medianomi (AMK) ja Turun yliopiston maisteriopiskelija. Kauas katsova työnantaja näkee mahdollisuuden, lyhytnäköinen menoerän1.2.2011 ”Kun muutin tänne, Pori oli ankea paikka. Viimeisen kymmenen vuoden aikana se on kehittynyt...
Kirjoittaja on medianomi (AMK) ja Turun yliopiston maisteriopiskelija.
Kauas katsova työnantaja näkee mahdollisuuden, lyhytnäköinen menoerän
1.2.2011
”Kun muutin tänne, Pori oli ankea paikka. Viimeisen kymmenen vuoden aikana se on kehittynyt huimasti”, totesi työn perässä Satakuntaan päätynyt tuttava. Yhdeksi muutoksen aiheuttajaksi hän arveli yliopistokeskuksen. Korkeakoulutus on tuonut kaupunkiin uusia asukkaita, tuoreita ajatuksia, työntekijöitä, työpaikkoja ja hankkeita.
Itse muutin Poriin Turusta puolisen vuotta sitten. Mediatutkimus vaihtui kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitokseen. Ilahduttavinta edelliseen, teoreettiseen opiskelupaikkaani verrattuna on mahdollisuus osallistua erilaisiin käytännön hankkeisiin ja tutkimusprojekteihin. Vaikka Pori onkin yliopistokaupunkina tuore, ovat paikalliset yritykset ja yhteisöt tajunneet yhteistyön voiman.
Työelämässä näkee kuitenkin monenlaista suhtautumista opiskelijoihin. Hyvässä harjoittelupaikassa opiskelijalle annetaan vastuuta ja valtaa. Hänen työpanostaan arvostetaan ja häntä kohdellaan yhteisön tasavertaisena jäsenenä.
Sitten ovat ne muut paikat. Eräs ystäväni keitteli kolmisen kuukautta kahvia helsinkiläisessä mainostoimistossa. Keskeisin työtehtävä oli pomojen parkkikiekkojen siirtäminen eteenpäin parin tunnin välein, kun autot nököttivät sakkopaikalla. Vasta muutaman kuukauden kuluttua joku huomasi, että tyttöhän on lahjakas graafikko.
Valitettavan moni yritys näkee yhä harjoittelijan halpana työvoimana, jolla voi teettää mitä tahansa hommia. Harjoittelija on ylimääräinen painolasti, jonka opastamiseen ei ole aikaa. Yksi seuraus tästä asenteesta näkyy yleisesti: harjoittelijalle ei makseta palkkaa. Turun yliopiston suositus on päinvastainen. Opiskelijan ei toivota ottavan vastaan palkatonta harjoittelupaikkaa, sillä se kannustaa työnantajia jatkamaan opiskelijareservin hyväksikäyttöä entiseen malliin. Kuulostaa pattitilanteelta.
On toki totta, ettei harjoitteluun hakeuduta tienaamistarkoituksessa, vaan kokemuksen kartuttamiseksi. Harjoittelupalkka kuitenkin mahdollistaa sen, että opiskelija pystyy maksamaan vuokransa ja keskittymään harjoitteluun sivutöiden sijaan. Ja vaikka opiskelijalle kiinnostavat työtehtävät ovat se ykkösjuttu, voi nimellinenkin palkka toimia osoituksena sitä, että harjoittelijan työpanosta arvostetaan. Se sitouttaa tekemään parempaa työtä.
Oman alan työkokemuksen kartuttaminen opiskeluaikana kannattaa joka tapauksessa, vaikkei tilipussi pullistuisikaan. Työkokemus helpottaa töiden saamista valmistumisen jälkeen, mutta kesätöiden tai harjoittelun arvo on muualla kuin CV:n riveissä. Ne ovat paras tapa testata millaisessa työssä viihtyy, mitä omat vahvuudet ovat – ja opiskeleeko oikeaa alaa.
Aija Amee
Kauas katsova työnantaja näkee mahdollisuuden, lyhytnäköinen menoerän
1.2.2011
”Kun muutin tänne, Pori oli ankea paikka. Viimeisen kymmenen vuoden aikana se on kehittynyt huimasti”, totesi työn perässä Satakuntaan päätynyt tuttava. Yhdeksi muutoksen aiheuttajaksi hän arveli yliopistokeskuksen. Korkeakoulutus on tuonut kaupunkiin uusia asukkaita, tuoreita ajatuksia, työntekijöitä, työpaikkoja ja hankkeita.
Itse muutin Poriin Turusta puolisen vuotta sitten. Mediatutkimus vaihtui kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitokseen. Ilahduttavinta edelliseen, teoreettiseen opiskelupaikkaani verrattuna on mahdollisuus osallistua erilaisiin käytännön hankkeisiin ja tutkimusprojekteihin. Vaikka Pori onkin yliopistokaupunkina tuore, ovat paikalliset yritykset ja yhteisöt tajunneet yhteistyön voiman.
Työelämässä näkee kuitenkin monenlaista suhtautumista opiskelijoihin. Hyvässä harjoittelupaikassa opiskelijalle annetaan vastuuta ja valtaa. Hänen työpanostaan arvostetaan ja häntä kohdellaan yhteisön tasavertaisena jäsenenä.
Sitten ovat ne muut paikat. Eräs ystäväni keitteli kolmisen kuukautta kahvia helsinkiläisessä mainostoimistossa. Keskeisin työtehtävä oli pomojen parkkikiekkojen siirtäminen eteenpäin parin tunnin välein, kun autot nököttivät sakkopaikalla. Vasta muutaman kuukauden kuluttua joku huomasi, että tyttöhän on lahjakas graafikko.
Valitettavan moni yritys näkee yhä harjoittelijan halpana työvoimana, jolla voi teettää mitä tahansa hommia. Harjoittelija on ylimääräinen painolasti, jonka opastamiseen ei ole aikaa. Yksi seuraus tästä asenteesta näkyy yleisesti: harjoittelijalle ei makseta palkkaa. Turun yliopiston suositus on päinvastainen. Opiskelijan ei toivota ottavan vastaan palkatonta harjoittelupaikkaa, sillä se kannustaa työnantajia jatkamaan opiskelijareservin hyväksikäyttöä entiseen malliin. Kuulostaa pattitilanteelta.
On toki totta, ettei harjoitteluun hakeuduta tienaamistarkoituksessa, vaan kokemuksen kartuttamiseksi. Harjoittelupalkka kuitenkin mahdollistaa sen, että opiskelija pystyy maksamaan vuokransa ja keskittymään harjoitteluun sivutöiden sijaan. Ja vaikka opiskelijalle kiinnostavat työtehtävät ovat se ykkösjuttu, voi nimellinenkin palkka toimia osoituksena sitä, että harjoittelijan työpanosta arvostetaan. Se sitouttaa tekemään parempaa työtä.
Oman alan työkokemuksen kartuttaminen opiskeluaikana kannattaa joka tapauksessa, vaikkei tilipussi pullistuisikaan. Työkokemus helpottaa töiden saamista valmistumisen jälkeen, mutta kesätöiden tai harjoittelun arvo on muualla kuin CV:n riveissä. Ne ovat paras tapa testata millaisessa työssä viihtyy, mitä omat vahvuudet ovat – ja opiskeleeko oikeaa alaa.
Aija Amee