Väitös: Lisäkilpirauhasen kasvain paikantuu tarkasti kaksoisisotooppimenetelmän avulla

Lisäkilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa muun muassa osteoporoosia. Hoitona on leikkaus, mutta haasteena on pienen rauhasen tarkka paikantaminen. Virpi Tunninen kehitti väitöstyössään menetelmän, jolla liikatoiminen lisäkilpirauhanen paikantuu varmasti ja kätevästi yhdellä tutkimuksella.

Lisäkilpirauhasten liikatoiminnassa yksi tai useampi lisäkilpirauhanen tuottaa verenkiertoon liikaa lisäkilpirauhashormonia, mikä johtaa seerumin kalsiumpitoisuuden nousuun. Potilaalla voi olla monentyyppisiä oireita, joista tavanomaisin on osteoporoosi. Lisäkilpirauhasten liikatoiminnan ainoa parantava hoito on leikkaus.

– Jotta leikkauksella saavutetaan paras mahdollinen tulos, liikatoiminen lisäkilpirauhanen täytyy pystyä paikantamaan hyvin tarkasti. Mikäli paikannus voidaan tehdä luotettavasti, leikkaus voidaan tehdä vähemmän kajoavalla leikkaustekniikalla. Potilas hyötyy tästä monella tavalla: leikkausaika on lyhyempi, leikkausarpi pienempi ja kompilaatioita on vähemmän, Virpi Tunninen kertoo.

Liikatoimisen lisäkilpirauhasen paikantaminen tehdään tavallisesti isotooppitutkimusmenetelmällä. Ongelmana on, että tutkimusaine kertyy lisäkilpirauhaskudoksen lisäksi myös esimerkiksi lähettyvillä sijaitsevaan kilpirauhaseen.

– Lisäkilpirauhanen on hyvin pieni, suurentuneenakin alle gramman painoinen. Sen paikantaminen on haastavaa, Tunninen sanoo.

Tunninen etsi väitöstyössään optimaalista tutkimusmenetelmää liikatoimisen lisäkilpirauhasen paikantamiseen isotooppimenetelmien avulla. Hän kartoitti Suomessa käytössä olevat tutkimusmenetelmät ja testasi erilaisia menettelytapoja potilastutkimuksissa. Lupaavimmaksi osoittautui kaksoisisotooppimenetelmä, jossa käytetään 99mTc-sestamibi- ja 123I -merkkiaineita.

– Kaksoisisotooppimenetelmä on ylivoimainen yhden isotoopin käyttöön verrattuna. Kun kaksoisisotooppimenetelmään yhdistetään nykyaikainen 3D- fuusiokuvaustekniikka, tuloksena on erittäin tarkka tutkimusmenetelmä liikatoimisten lisäkilpirauhasten paikantamisessa. Se on yksinään riittävä tapa paikannukseen, eikä lisäkuvauksia tarvita, Tunninen kertoo.

– Tarkasti optimoitu 99mTc-sestamibi/123I SPECT/CT -menetelmä on kuitenkin syytä testata tunnettuja testikohteita käyttäen jokaisessa tutkimusta tekevässä sairaalassa parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Väitöstilaisuus perjantaina 13.10.2017

Tekniikan lisensiaatti Virpi Tunnisen lääketieteellisen tekniikan alaan kuuluva väitöskirja Parathyroid Scintigraphy. Optimization of 99mTc-sestamibi/123I subtraction SPECT/CT tarkastetaan julkisesti Tampereen teknillisen yliopiston (TTY) biolääketieteen tekniikan tiedekunnassa perjantaina 13.10.2017 klo 12 alkaen Porin yliopistokeskuksen auditoriossa 126 (Pohjoisranta 11 A, Pori). Vastaväittäjänä toimii professori Mika Teräs Turun yliopistosta. Tilaisuutta valvoo professori Hannu Eskola TTY:n biolääketieteen tekniikan tiedekunnasta.

Väitöstilaisuutta voi seurata osoitteessa https://solki.live/event/anonymous/S1111BuucAsC
Palvelun käyttö vaatii Chrome- tai Firefox-selaimen. Tapahtumaa voi seurata anonyymina katselijana, eikä rekisteröitymistä vaadita.

Virpi Tunninen (46) on kotoisin Rautalammilta ja on kirjoittanut ylioppilaaksi Rautalammin lukiosta 1990. Hän työskentelee Satakunnan keskussairaalassa ylifyysikkona.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-15-4021-9

Lisätietoja: Virpi Tunninen, puh. 044 707 7366, virpi.tunninen@satshp.fi