Aikuisopiskelijan ajankäyttö

Opiskeleminen yliopistoissa on antoisaa, kehittävää ja ottaa oman aikansa kalenterista.  Olen ollut kirjoilla eri yliopistoissa vuodesta 1992 alkaen. Opiskelijanumeroni on sen verran lyhyt, että on kysytty, puuttuuko siitä numeroita. Vuonna 1995 sain valmiiksi Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa varanotaaritutkinnon ja samana vuonna aloitin opinnot yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa, jotka sain päätökseen 2010 Tampereen yliopiston Porin yksikössä, kiitos erillisvalinnan. Tuossa välissä suoritin kursseja avoimissa yliopistoissa.  Näistä avoimella puolella tehdyistä opinnoista on kyllä ollut hyötyä kauppatieteiden maisteriksi ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi opiskellessa. YTM-tutkinnon sain siis valmiiksi TAY:n Porin yksikössä ja KTM:ksi valmistuminen on edessä nyt vuoden 2017 marraskuussa Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä.

Opiskelemisen tehokkuuden ja sujuvuuden takaamiseksi kannattaa miettiä, missä vaiheessa mihinkin keskittyy. Mikäli käy töissä, on perhettä, ehkä harrastuksiakin, tulee almanakka kovaan käyttöön.  Elämäntapaopiskelijana olen nähnyt näinä vuosina muutoksia ja uudistuksia, jotka helpottavat opiskelemista. Esimerkiksi Moodle-oppimisalustat ja tiedonhaun digitaalisuus sekä opiskelun siirtymisen joiltain osin muutenkin verkkoon mahdollistavat työskentelyn osittain etänä, vaikka luennoilla ja harjoituksissakin edelleen käydään. Opiskeleminen edellyttää itseltä kurinalaisuutta ja päivittäisten asioiden järjestämistä niin, että opinnot, työ ja perhe tulevat huomioiduiksi. Työnantaja on suhtautunut positiivisesti opiskeluun ja minulla on ollut mahdollisuus tarvittaessa työpäivän aikana käydä luennoilla. Olen tehnyt opiskelun vaatiman ajan takaisin saman viikon aikana. Meillä on työssä mahdollisuus saada kymmenen päivää palkallista virkavapaata tutkintoa kohden. Tuo voi kuulostaa vähältä, mutta kyllä kyseisistä vapaapäivistä oli suurta apua, kun niiden ajankohdat oli mahdollista itse määritellä.

Perhe on ollut mukana jäsenensä opinnoissa. Lapset ovat kasvaneet aikuisiksi kolmelle vuosikymmenelle ajoittuneissa opintoprojekteissa. On selvää, että opiskelun edellyttämä aika on ollut pois jostain muusta. Tenttikirjojen lukemiseen ja esseiden kirjoittamiseen on hyödyllistä suunnitella vain tietty aika päivästä ja olla läsnä sen jälkeen. Lapset ovat kuitenkin varttuneet omillaan pärjääviksi aikuisiksi, eivätkä he ole raportoineet saaneensa vammoja sieluunsa isänsä opintojen takia. Jotkut kaverit ovat kylläkin kertoneet, ettei heille vielä ole ollut mitään hyötyä opinnoistani ja valmistumisjuhlaa vaaditaan korvaukseksi.  Tämä ehkä kuvaa sitä, miten varttunut opiskelija nähdään ja koetaan, eli vähän poissaolevana.  Opiskeleminen, uuden oppiminen, uusissa kuvioissa mukana oleminen  ja uusiin ihmisiin tutustuminen ovat  luonnollisesti itselle antoisia asioita. Olen myös oppinut sen, että opiskelulle on oma aikansa aikataulussa ja sitten sille muulle elämälle on omat aikataulunsa.

Opiskeleminen kannattaa aina. On hyvä kuitenkin arvioida oma motivaationsa, kun opintoja alkaa suunnitella. Itselläni motivaatiota on riittänyt ja yhtenä oppina on tullut oleelliseen keskittyminen opiskelussa ja työssä. Perheen ja lähipiirin kanssa kannattaa kylläkin ottaa rennommin.  Näiden aiheiden lokeroiminen vähentää huonoa omaatuntoa, jollaista veikkaan aika monen työn ohella itseään kehittävän kokevan. Opiskeleminen kuitenkin kannattaa kaikenlaisissa elämäntilanteissa, kun muistaa, että opinnot ovat tärkeitä, mutta niin on kaikki muukin. Nämä on mahdollista yhdistää aika pienellä suunnittelulla, jonka lopputulos on kuitenkin suuri, eli tutkinto ja uusi osaaminen.

Kirjoittaja on valmistunut vuonna 2010 yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopiston Porin yksiköstä ja vuonna 2017 kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä. Hän työskentelee Lounais-Suomen poliisilaitoksen Porin poliisiasemalla ylikomisariona.