Eroon luovuuden pakosta

Annika Blombergin väitöstutkimus kritisoi vallitsevaa käsitystä siitä, että organisatorinen luovuus nähdään lähes ihmeellisenä ja välitöntä apua tarjoavana ratkaisuna tuottavuuden ongelmiin.

Blomberg kyseenalaistaa tutkimuksessaan esimerkiksi sen, että luovuus nähdään helposti objektiivisena, yksilöstä erilleen irrotettavissa olevana ominaisuutena.

– Päinvastoin luovuus rakentuu ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja sosiaalisissa verkostoissa, ja se voi ilmetä monella tavalla. Sitä ei myöskään voida pitää ainoastaan yksilön myötäsyntyisenä ominaisuutena.

Ennen tutkijan uraa Blomberg työskenteli organisaatiossa, jossa luovan alan työntekijöille tarjottiin toimintaedellytyksiä vaikkapa verkostoitumiseen ja oman yrityksen perustamiseen. Tätä taustaa vasten hän kiinnostui luovuudesta johtamisen ja organisoinnin kontekstissa.

– Halusin yhdistää humanistisen ja kaupallisen koulutustaustani, minkä takia aloin suunnitella luovuuteen ja organisaatiojohtamiseen liittyvää tutkimusta. Kirjallisuutta lukiessani huomasin, että niissä esitetty näkemys luovuudesta ei vastannut sitä, mitä olin työssä tottunut näkemään.

Luovuus ei ole yhtä kuin tuottavuus

Blomberg pyrki tutkimuksessaan sekä kritisoimaan organisaatiokirjallisuuden luovuusnäkemysten epäkohtia että tuomaan esille vaihtoehtoisia tapoja luovuuden tarkastelemiseksi.

– Väitöskirjani viidestä artikkelista kolme on teoreettisempia ja kaksi edustaa kokemuksellisempaa tutkimusotetta. Näissä kahdessa tuon esiin sen, että luovuutta voisi tarkastella esimerkiksi kehollisen vuorovaikutuksen tasolla ja subjektiivisesta näkökulmasta.

Tutkimus pyrkii kumoamaan myös ajatuksen taloudellisen tuottavuuden ja luovuuden suhteesta: siitä, että luovuutta voi mitata samoilla mittareilla kuin tuottavuutta.

– Usein ajatellaan, että kun työntekijä tuottaa jotakin konkreettista ja näkyvää, hänen toimintatapansa ovat luovia. Näin ei silti välttämättä ole, eikä luovuuden aikaansaama lisäarvo aina ole mittarein mitattavissa, Blomberg muistuttaa.

Hän havaitsi, että organisaatiokirjallisuudessa luovuus nähdään poikkeuksetta positiivisena asiana, joka on avain hyviin tuloksiin.

– Haluan tuoda tutkimuksella ilmi sen, että luovuudella on myös neutraalit tai haitallisetkin puolensa. Sitä ei kannata nähdä pelkästään jokaiseen tilanteeseen sopivana ratkaisuna, jolla on helppo tehostaa yrityksen toimintaa.

Kohti monipuolisempaa näkemystä

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikössä projektitutkijana työskentelevä Blomberg toivoo, että tutkimuksen myötä luovuudesta alettaisiin käydä moninäkökulmaisempaa keskustelua.

– Kun aloitin tutkimuksen teon vuonna 2009, tämän kaltaista tutkimusta ei ainakaan Suomessa juuri tehty. Nyt tuntuu, että kriittisesti luovuuteen suhtautuvaa väitöstasoista tutkimusta tehdään jo enemmän.

Blomberg uskoo tutkimuksesta olevan hyötyä yritys- ja organisaatiokulttuurin kehittämisessä. Luovuuden vaatimus ei saisi olla pakollista, vaan se tulisi nähdä yhtenä mahdollisena välineenä muiden joukossa.

– Luovuus syntyy vuorovaikutuksessa, sosiaalisessa kanssakäymisessä sekä organisaation arkipäivän käytänteissä, jotka voivat joko sallia luovuutta tai jopa estää sen. Toisaalta kaikkien yksilöiden tai organisaatioiden ei tarvitse olla luovia. Tämän ymmärtäminen vapauttaa resursseja muunlaiseen toimintaan, Blomberg sanoo.