Humanisteista, laadusta ja yhteiskehittämisestä

Neljä vuotta sitten otin haasteen vastaan ja lähdin muotoilemaan nuorten ylivelkaantumista ehkäisevää toiminta- ja palvelumallia nuorisoasumiseen. Hyppäsin vuoden käynnissä olleeseen hankejunaan monikulttuurisesta lastensuojelusta, jossa olin ollut koordinoimassa rasisminvastaisten työtapojen kehittämistä. Ennen järjestökentälle siirtymistä olin yhteiskehittänyt mm. yleisohjetta historiallisten puutarhojen suojeluun ja kestävään kehittämiseen (RT-kortisto).

Projektikehittämistöissä olin päätynyt fasilitoijan rooliin puolivahingossa – asiantuntijakollegojen, kokemusasiantuntijoiden ja sidosryhmien tietoja keräämään ja kehittämisideoita kirkastamaan. Aiemmista onnistuneista yhteiskehittämisen tuotoksista innostuneena en epäröinyt astua täysin uusien haasteiden pariin nuorisoasumiseen nuorten ylivelkaantumista ehkäiseviä palveluita kehittämään. Nuorten aikuisten asunnottomuus ja syrjäytyminen on vakava ja ajankohtainen yhteiskunnallinen ongelma ja itselleni tuntui motivoivalta päästä kantamaan oma korteni kekoon aiheen parissa.

Olin jo aiemmissa hankkeissani huomannut, että monialaisesti yhteiskehittämällä pääsee parhaimmillaan todella tehokkaasti häikäiseviin lopputuloksiin. Hanketöissä olin tutustunut palvelumuotoiluun ja yhtäkkiä paloin halusta tietää, miten yhteiskehittämiselle luodaan parhaat mahdolliset olosuhteet. Kymmeniä kehittämistyöpajoja järjestäneenä ja vähintään yhtä monissa työpajoissa osallistujan roolissa olleena olin pannut merkille, miten suuria laatueroja erilaisissa työpajatilaisuuksissa oli ollut. Syntyi ajatus hankkia vahva teoriaan ja käytäntöön pohjautuva osaaminen fasilitoinnista ja yhteiskehittämisestä ja päädyin jatkokouluttautumaan palvelumuotoilijaksi.

Design Thinkingiin ja palvelumuotoiluun perehtyessäni humanistin pohjakoulutus on noussut arvoon arvaamattomaan. Olen myös hämmästellyt sitä, kuinka vähän humanisteja opiskelijakollegojeni joukossa lopulta on, vaikka meillä on todella vahva pohja tutkijuuteen ja siten myös käyttäjä- ja asiakastiedon keräämiseen ja hyödyntämiseen. Osaaminen tulee helposti esiin käytännön tekemisessä. Todellakaan ei ole tarvinnut hävetä kulttuurintutkijan monipuolista metodologista osaamista, historioitsijan taitoja lähdekritiikin harjoittajana tai maisemantutkijan osaamista kokemus-, käyttäjä- ja historiatiedon hyödyntämisessä mahdollisten, haluttujen tulevaisuuksien hahmottelussa. Myös oman asiantuntijuuden rajat ja kyvyt kommunikoida tietoa eteenpäin ovat hallussa.

Nyt ja tulevaisuudessa yritykset ja organisaatiot menestyvät globaalissa toimintaympäristössä asiakas- ja käyttäjäymmärrykseen pohjautuvan suunnittelun avulla. Vain ne pärjäävät, jotka osaavat aidosti ottaa asiakkaat, käyttäjät ja sidosryhmät mukaan tuotteiden, palveluiden ja toiminnan suunnitteluun. Myös organisaation arvopohjalla on yhä suurempi vaikutus organisaation menestykseen. Design Thinkingin ja palvelumuotoilun kova ydin on siinä, että ne pystyvät tarjoamaan käytännön välineet ja työkalut em. näkökohtien huomioimiseen niin organisaation strategisessa johtamisessa kuin koko palvelutuotannossa.

Laadukkaat palvelut, tuotteet ja toiminnot pohjautuvat aina laadukkaaseen tutkimus- ja pohjatyöhön, jossa käyttäjäkokemus ja käyttäjänäkökulma on ollut alusta asti keskeisessä roolissa. Oma näkemykseni onkin, että niin yritysmaailmassa kuin julkisella ja järjestösektorilla kaivataan kovasti ymmärrystä ihmisestä, arvoista ja käyttäytymisestä.  Juuri käyttäjä- ja asiakasymmärryksen rakentamisessa humanisteilla on palvelumuotoilukentällä paljon annettavaa oli kyse sitten palvelu- ja sovelluskehittämisestä, perinteisiin teollisuustuotteisiin integroitavista palveluista tai vaikka sosiaalialan asiakaslähtöisestä palvelujen suunnittelusta. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän ihmislähtöistä ja laadukasta yhteiskehittämistä.

Kirjoittaja valmistui vuonna 2010 filosofian maisteriksi Turun yliopiston Porin yksiköstä ja opiskelee parhaillaan palvelumuotoilun kansainvälistä MBA tutkintoa Laurea-ammattikorkeakoulussa. Hän on työskennellyt kymmenen vuotta erilaisissa hankekehittämistehtävissä niin julkisella, järjestö- kuin yksityisellä sektorilla – työskentelee tällä hetkellä Nuorisosäätiössä palvelumuotoilijana ja osallisuusasiantuntijana. Kirjoittaja valittiin vuonna 2018 Porin yliopistokeskuksen vuoden alumniksi.