Kaupunkisuunnittelun uudet työkalut

Kaupunkisuunnittelussa halutaan osallistaa myös asukkaita ja alueen käyttäjiä. Käytännössä asukkaat eivät kuitenkaan koe mielipiteidensä tulevan huomioiduiksi eivätkä suunnittelijat tiedä, miten hyödyntää käyttäjien mielipiteet käytännön kaavoitusprosessissa. Kuulemistilaisuuksissa äänensä saavat kuuluviin iäkkäät ja kovaäänisimmät. Voisiko sosiaalinen media kaventaa kuilua alueen käyttäjien ja suunnittelijoiden välillä?

Tätä lähti maisema-arkkitehtiopiskelija Tiina Uusitalo selvittämään Aalto-yliopiston Taiteen laitoksen ja Turun yliopiston Maisemantutkimuksen yhteisessä Elävä Pori-hankkeessa.

-Halusin tutkia, millä tavalla tällä hetkellä sosiaalisen median kokemuksellista tietoa kerätään ja käytetään kaavoitusprosessissa. Löytyykö esimerkiksi Instagramin kuvamateriaalin ja tekstiselitteiden eli hashtagien kautta täydentävää tietoa kaupunkisuunnittelun avuksi?

Yksi postaus kertoo paljon

Uusitalo löysikin useita kiinnostavia projekteja, joissa oli hyödynnetty sosiaalisen median dataa. Kuvamateriaalin oli huomattu korreloivan perinteisin tutkimusmenetelmin saatujen tulosten kanssa.

-Esimerkiksi kansallispuistoissa kävijämääriä on laskettu niin, että puistossa seisoo palkattu ihminen laskemassa kävijöitä. Tämähän on kallista. Instagramiin kansallispuistosta ladattujen kuvien määrän todettiin Helsingin yliopiston tutkimuksessa korreloivan suoraan paikalla laskettuihin kävijämääriin. Instagram-kuvilla on siis myös tutkimuksellista arvoa.

-Yksi postaus kantaa mukanaan paljon tietoa. Missä kuva on otettu, mitä kuvataan, mitä hashtagit kertovat kuvaamisen syistä, mitä kuva paljastaa vuodenajoista? Sosiaalisen median data tarjoaa lukemattomia analysointimahdollisuuksia. Täytyy vain tietää mitä siltä kysyy, Uusitalo kertoo. 

Uusitalo korostaa, että kyseessä ei ole perinteisiä osallistavia menetelmiä, kuten keskustelutilaisuuksia, syrjäyttävä metodi.

-Tarkoitus on nimenomaan löytää kokemuksellisen tiedon lisäkerros ja tavoittaa ne ihmisryhmät, jotka eivät käy tilaisuuksissa. Näin saadaan muun muassa nuorten ääni kuuluviin, Uusitalo valottaa.

Kuvia Pihlavasta

Tutkimuskohteekseen Uusitalo valitsi Yyterinniemen alueen, jonka osayleiskaava on vireillä. Alueen kehittämisessä on aikaisemminkin hyödynnetty niin sanottuja vuorovaikutteisia paikkatietosovelluksia, joissa asukkaat saavat kommentoida aluetta karttaan pohjautuen.

-Aikomuksenani oli tutkia, löytyisikö alueelta otetuista Instagram-kuvista täydentävää ja uutta tietoa alueen kehittämisen avuksi. Miten eri toiminnot sijoittuvat Yyterinniemen alueelle tai mitkä alueet esimerkiksi Pihlavasta koetaan positiivisiksi?

-Mielestäni suunnittelussa ja kaavoituksessa on tärkeää ymmärtää paikan olemus ja henki asukkaiden näkökulmasta, tähdentää Uusitalo. 

Hankkeessa työn alla olleen sosiaalisen median dataa hyödyntävän sovelluksen kehittäminen kuitenkin keskeytyi Instagramin yritysoston myötä kiristyneiden ohjelmointirajapintasäännösten vuoksi.

Maisema-arkkitehtuuria joka näkövinkkelistä

Aluksi rakennustekniikkaa opiskellut Uusitalo kaipasi partiolaisena opintoihinsa enemmän ympäristönäkökulmaa ja siirtyi Aalto-yliopiston maisema-arkkitehtilinjalle. Hän on opintojen ohella hankkinut vuosia työkokemusta ensin Espoon kaupungilla, sitten konsulttitoimiston leivissä. Elävä Pori -hankkeen myötä hän on saanut pureutua tutkijanäkökulmaan, minkä on kokenut sekä työlääksi että hyvin antoisaksi.

- Taiteilijoiden ja insinöörien näkökulmien yhdistäminen on ollut hyvin avartavaa, Uusitalo kertoo.