Kielimies Olli-Pekka Lindgren

Salkkuineen Porin yliopistokeskuksen käytävillä viilettävä energinen Olli-Pekka Lindgren on yksi yliopistokeskuksen kolmesta päätoimisesta kieltenopettajasta. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun ranskan kielen lehtori Lindgren on suurelle osalle yliopistokeskuksen opiskelijoista tuttu myös espanjan ja ruotsin kursseilta.

- Opetan ruotsia kauppakorkeakoulun lisäksi myös kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman opiskelijoille, kertoo Lindgren.

Kaksitoista vuotta yliopistokeskuksessa työskennellyt Lindgren on havainnut ruotsin osaamisessa selvän käänteen heikompaan suuntaan vuoden 2005 ylioppilastutkintouudistuksen jälkeen. Toisen kotimaisen kielen kirjoittamisen muututtua tuolloin vapaaehtoiseksi, ruotsin osaaminen on jatkuvasti heikentynyt. Lindgrenin mukaan myös muiden kielten osaamisen taso on laskenut.

- Ennen muutosta ajateltiin, että ruotsin pakollisen kirjoittamisen poistaminen motivoisi ja vapauttaisi aikaa muiden kielten opiskeluun. Näin ei valitettavasti käynyt, vaan opiskelijat omistautuvat muille asioille.

Lindgren muistuttaa, että niin kauan kuin virkamiesruotsin tyydyttävän osaamisen vaatimus on olemassa, ruotsin kieli tulee monilla aloilla vastaan.

- Vanhemmat tekevät lapselleen palveluksen, jos laittavat hänet esimerkiksi ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun, sanoo Lindgren.

Muutoksia on tapahtunut myös opiskelijoiden kielivalinnoissa. Ranskan kielen opiskelijakunta on harventunut. Nyt on trendikästä opiskella espanjaa. Lindgren näkee ranskan opiskelijoiden määrän vähenemisessä myös positiivisen puolen.

- Kun ranskan kielen opiskelijakunta pienenee, kyseisen erityistaidon merkitys kasvaa ja ranskaa taitavat erottuvat esimerkiksi työnhakijoiden joukosta paremmin.

Tietotekniikka on yksi kielten opettamisen haasteista

- Tietotekniikan käyttäminen kielten opetuksessa on arkipäivää peruskouluissa ja lukioissa. Tämän päivän opiskelijat ovat tottuneet aivan erilaiseen opiskeluun kuin me yliopiston kieltenopettajat. Siinä on sukupolvien välinen kuilu, joka pitää kuroa umpeen seuraavien viiden vuoden aikana, sanoo Lindgren.

Lindgren kyseenalaistaa englannin kielen ylivallan ja pitää sitä haasteena muiden kielten opiskelulle.

- Ajatus siitä, että englannilla pärjää, on hämmentävä. Tästä syystä muiden vieraiden kielten opiskeleminen täytyy jotenkin aina perustella. Riittääkö englannin osaaminen todella, jos halutaan että Suomi on kansainvälinen?, Lindgren kysyy.

Porin yliopistokeskuksessa kielten ristiinopiskelussa tapahtunut muutos on supistanut opiskelijoiden mahdollisuuksia kielten opiskeluun.

 - Aiempi malli salli kielten ristiinopiskelun muista oppilaitoksista nykyistä joustavammin. Olisi kaikkien edun mukaista palauttaa monipuolisempi malli takaisin, sanoo Lindgren.

Maailmalla kuin kotonaan

Olli-Pekka Lindgren on aina ollut innostunut kielistä. Uravalinta kieltenopettajana oli hänelle selvä jo yläasteen kahdeksannelta luokalta asti.

- Kotipaikkakunnallani Kullaalla oli aika rajoittuneet illanviettomahdollisuudet ja pienet kaveripiirit. Opiskelin englannin, ruotsin ja ranskan ohella itsekseni saksaa ja italiaa sekä työväenopistossa vielä venäjää, kertoo Lindgren.

Sivutoimenaan ranskan keskustelukerhoa kansalaisopistossa vetävän Lindgrenin voi vapaa-aikana tavata lenkkipolulta tai kuntosalilta. Kielet ja kulttuurit ovat vahvasti läsnä hänen elämässään myös työajan ulkopuolella. Lindgren lukee pohjoismaisia dekkareita, Marklundia, Läckbergia ja Nesbøtä, alkukielillä ja matkustelee paljon.

- Minulla on espanjalainen avopuoliso, joten matkat suuntautuvat Espanjaan monta kertaa vuodessa. Ranskassa haluaisin käydä useammin. Koen matkustelun velvollisuutena kielitaidon kannalta, Lindgren kertoo.

Kielitaidon kartuttaminen antaa muutakin kuin eväät tilata ruokaa lomamatkalla tai kysyä tietä postitoimistoon. 

- Vieraan kielen opiskelu monipuolistaa identiteettiä ja opettaa ajattelemaan laajemmin muiden näkökulmasta, sanoo Lindgren.

Oli opiskeltu kieli mikä tahansa, se avaa myös käsityksen kulttuuriin, erilaisuuteen ja suvaitsevaisuuteen.