15.04.2016 10:17

Kulttuuriperintö elää ja muuttuu

Suomi allekirjoitti Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta vuonna 2013. Museovirasto on aloittanut sopimuksen toimeenpanon ja kerää nyt ehdotuksia Suomen aineettoman kulttuuriperinnön wiki-pohjaiseen luetteloon.

– Järjestämme vuoden 2016 aikana maakuntakierroksen, jonka avulla kartoitamme eri alueiden elävää kulttuuriperintöä. Satakunnan seminaari on kierroksemme toinen, Museoviraston aineettoman kulttuuriperinnön koordinaattori Leena Marsio kertoi.

Tarkoitus on, että ehdotukset luetteloon tulevat yhteisöiltä ja yksityisiltä henkilöiltä, jotka ovat oman alueensa kulttuuriperinnön parhaita tuntijoita ja ylläpitäjiä. Wiki-alustalla verkossa oleva aineettoman kulttuuriperinnön luettelo mahdollistaa sen, että kuka tahansa voi lisätä listalle tärkeäksi katsomansa asian.

Ei pitsi sinänsä, vaan taito nyplätä pitsiä

Aineeton kulttuuriperintö on elävää ja arjessa läsnä olevaa perinnettä. Sen osa-alueita ovat muun muassa suullinen perinne, erilaiset juhlat ja rituaalit, sosiaaliset käytänteet sekä taito tehdä käsitöitä ja valmistaa ruokaa.

– Perinneruoka tai -käsityö sinänsä ei siis kuulu tälle listalle, vaan tieto ja osaaminen niiden valmistuksesta, Marsio kertoi.

Päivän aikana nähtiin erilaisia välähdyksiä Satakunnan alueen elävästä kulttuuriperinnöstä. Muun muassa raumalainen moderni pitsinnypläys, Lavia-Seuran ylläpitämät paikalliset perinteet ja juhlat, Satakunnassa kukoistava puuveneen rakennus ja alueen murteet pääsivät esille.

Seminaarin iltapäiväosiossa Marsio ja Satakunnan Museon maakuntatutkija Akuliina Aartolahti (kuvassa) vetivät työpajaa, jossa pohdittiin konkreettisesti asioita, joita elävän kulttuuriperinnön luetteloon voisi Satakunnasta koota. Ehdotuksien joukossa olivat ainakin nuuttipukkiperinne, purpuri-tanssit ja erilaisten alueellisten perinneruokien tekotaidot.

Kulttuuriperintö elämään tarinoiden avulla

Toisessa työpajassa pohdittiin puolestaan sitä, miten aineetonta kulttuuriperintöä voitaisiin parhaiten siirtää ja välittää tuleville sukupolville. Keskustelussa nousi esiin kertomusten merkitys. Tästä muistutti myös Satakuntaliiton maakuntajohtaja Pertti Rajala.

Hän sanoi uskovansa, että tulevaisuudessa tarinoiden kertomisen merkitys kasvaa entisestään.

– Porin Ässätkin mainostaa tienvarsilla, että joka kausi syntyy uusia tarinoita. Aineettoman kulttuuriperinnön esiintuomisessa tarinoiden ja kertomusten merkitys on tärkeä, Rajala muistutti.

Seminaarin puheenvuoroissa korostettiin myös sitä, että kulttuuriperintö ei ole jotakin muuttumatonta ja monumentalisoitua. Elävä kulttuuriperintö elää siksi, että se on muuntumiskykyistä.

– Paikalleen jämähtäneellä perinteellä on suuri riski unohtua ja jopa kuolla. Muutosta ja uudenlaisen perinteen syntymistä ei kannata nähdä pahana. Sen sijaan täytyy muistaa, että arjessa elävä ja ajan mukana muuttuva perinne on juuri se, joka elää vielä tulevaisuudessakin, Satakunnan museon johtaja Juhani Ruohonen muistutti päätesanoissaan.

Seminaarin järjestivät Museovirasto, Satakuntaliitto, Satakunnan Museo ja Taiteen edistämiskeskus.

Aineettoman kulttuuriperinnön wikiluettelo

Teksti ja kuva: Maria Ojanen