Laatua elämään

THL:n tutkimus osoitti, että yli 60 000 asukkaan kaupungeista Porissa elää Suomen onnellisin väki. Kateelliset turkulaiset, jotka osoittautuivat Suomen vähiten onnellisiksi, laittoivat tosin sanan ”onnellinen” lainausmerkkeihin. Tästä en kuitenkaan suutu, koska tämä huumori on erittäin porilaista ja osoittaa, että turkulaisilla on vielä toivoa porilaisen onnellisuuden kehittämisen saralla. Mielestäni tutkimus kertoo, että elämän laadun subjektiivinen elementti, onnellisuus, on Porissa keskimääräisesti mitattuna hyvällä mallilla. 

Sana laatu on iskostunut niin akateemiseen kuin arkipäivänkin elämään. Aloitin työuraani 80-luvulla ja tuosta ajasta lähtien olen työskennellyt eri organisaatioissa, joita yhdistää laatuajattelu. Valitettavasti omassa arkielämässäni moitteetonta ja kestävää laatua on osoittanut 80-luvun alussa valmistettu mikroaaltouuni, joka ilman huoltoa on toiminut tähän päivään ja toivottavasti myös pitkälle tulevaisuuteen. Olen itsekseni kauhistellut toimimattomia tuotteita. Vasaran varren onnistuin vääntämään hevosenkengälle kynän nostelemisen vahvistamilla lihaksilla. Polkupyörällä en päässyt kaupasta kotiin, kun jo polkimet pyörivät tyhjää. Pakastimesta hajosi takuuaikana sen koneiston ainoa mekaaninen osa. Vikaa korjattiin turhaan useaan kertaan ja mustikoita kuskattiin anoppilan vapaaseen pakastimeen useita kertoja. Jos kustannuksilla mitataan mustikoiden laatua, näistä tuli luksusmarjoja. Keväällä hankin lehtipuhaltimen, jonka käynnistysnarua temmoin yhden päivän. Kun seuraavana päivänä marssin kauppaan, tuotteen vaihtaminen ei helposti onnistunut. Se olisi pitänyt lähettää tarkastettavaksi ja huoltoon korjattavaksi. Oma ennusteeni oli, että korjatun tuotteen olisin saanut takaisin sopivasti jouluksi. Ilmeisesti pitkän väittämisen väsyttänyt, otsasuoneni tykytyksestä säikähtänyt ja vartin puhaltimen kanssa itsekin taistellut myyjä antoi minulle vihdoin samanlaisen korvaavan tuotteen, joka ainakin tämän vuoden kevään ja syksyn on palvellut moitteettomasti. Kaikki esimerkkieni tuotteet ovat olleet niin sanottuja laatutuotteita ja näiden alkuongelmien jälkeen osoittautuneet ominaisuuksiltaan ja käytettävyydeltään erinomaisiksi, vasaraa lukuun ottamatta, jonka vääntynyttä vartta vieläkin muistelen ylpeydellä. Varmasti nämäkin tuotteet valmistaneissa yrityksissä tuotantoprosessit ovat olleet tarkkaan pohdittuja ja laatusertifioituja. Ehkä prosessiin luottaminen on johtanut laadunvalvonnan viimeisen vaiheen karsimiseen.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulu elää tällä hetkellä vahvaa laadun kehittämisen aikaa ja tavoitteena on saada lähivuosina kansainvälinen akkreditointi, joka on tae toiminnan laadukkuudesta. Laadun kehittäminen koskee kaikkia kauppakorkeakoulun toimintoja, koko henkilöstöä ja varmasti se tulee heijastumaan myös yliopistokeskukseen sekä sidosryhmiimme. Kaikkien 15 laatustandardin toteuttaminen ja ylläpitäminen tuovat mukanaan mahdollisuuden kehittää kansainvälistä yhteistyötä muiden huippuyliopistojen kanssa. Niin, se lopputuotteen laadunvalvonta. Tulemme jatkossakin varmistamaan, että tuottamamme osaaminen toimii yhteiskunnan parhaaksi heti, kun se otetaan käyttöön.

Toivon Hauskaa Joulua kaikille lukijoille ja porilaisen onnellisuuden piirin laajenemista vuonna 2016!

Esa Puolamäki
johtaja, Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö