Nostalgiaa, musiikkia ja yhteisiä hetkiä

Noihin sanoihin kiteyttäisin juuri valmistuneen, suomalaisten radiomuistoja käsitelleen kulttuuriperinnön tutkimuksen pro gradu -työni. Tutkin siinä, mitä suomalaiset radiosta ja radionkuuntelusta muistavat ja millainen merkitys muistoilla on.

Radioon liittyvä muistelu on aika arkinen ja käytännössä jokaista suomalaista koskettava aihe: kaikilla on muistoja radiosta. Juuri se mielestäni tekee siitä tutkimuksen arvoisen. 

Kiehtova muistojen ja radion maailma

Monet vastaajat kertoivat itse radiosta äänittämistään c-kaseteista. He kertovat, kuinka nuorena oli tärkeää pysyä perillä ajankohtaisimmasta musiikista. Kuitenkin valmiit musiikkikasetit olivat niiden tullessa 1960-ja 70-luvuilla kalliita, ja äänittäminen radiosta tuli halvemmaksi. Se onkin ollut monelle tärkeää. Musiikki toimi esimerkiksi oman identiteetin rakentamisen välineenä.

Myös minulle itselleni radiossa oli aikanaan tärkeää musiikki ja radiojuontajat. Radiomafian Juuso ja Peltsi olivat huippuja, ja sunnuntaisin piti aina kuunnella Suomen virallinen lista. Varhaislapsuudestani muistan Kansanradion tunnusmusiikin: ”Kuuntele minua, kuuntelen sinua, ääni kun on nyt Kansanradion”. Tunnuslaulun jälkeen kumahti gongin lyönti.

Kiinnostukseni radiotutkimukseen syttyi vuonna 2010 kulttuurihistorian luentosarjalla, jonka aiheena oli radion ja television historia Suomessa. Kaikki tuolloin kuulemani oli äärettömän mielenkiintoista! Jäin oikeastaan kerrasta koukkuun radiohistorian maailmaan.

Varsinainen tutkimusaihe jalostui vuosien myötä, ja ehdin myös vaihtaa välissä pääainetta ja opiskelukaupunkia. Radion vastaanotto eli käyttäjien suhtautuminen mediaan on kiinnostanut minua koko opintojen ajan. Muistitietotutkimuksesta puolestaan kiinnostuin maisteriopintojeni alkuvaiheessa. Minua viehättää muistitietotutkimuksen perusajatus, joka korostaa henkilökohtaisuutta ja yksittäisen ihmisen omaa kokemusta. Aihe tarkentui siksi koskemaan suomalaisten radiomuistoja.

Nostalginen kaipaus menneeseen

Musiikin ja kasettien nauhoittamisen lisäksi vastaajat muistelivat paljon kuuntelua kesäaikana ja jouluna. Näihin ajankohtiin liittyvät jollakin tavalla erityinen tunnelma, kuunteluseura tai –paikka ja ohjelmat. Toisaalta myös arkiset ja näennäisesti tavalliset radionkuunteluhetket tulivat muistoissa esiin. Radiota kuunneltiin esimerkiksi vanhempien kanssa, tai sieltä kuultiin uutinen merkittävästä tapahtumasta.

Ei siis ehkä mitään kovin yllättävää – mutta miksi nämä asiat sitten muistetaan?

Eräs muistamista selittävä tekijä on nostalgia. Vastaajat kertoivat lähinnä hyvistä muistoista, jotka nostalgisessa muistelussa korostuvat. Nostalgisesti sävyttynyt muistelu edustaa ”ennen kaikki oli paremmin” -henkistä puhetta, ja samalla silti tiedetään, että esimerkiksi lapsuusaikoihin ei ole paluuta. Nostalgiset muistot edustavat jotakin hyvää ja tärkeää, joka on kertomisen arvoista vielä vuosien jälkeenkin.

Itselle tapahtuneet asiat ja niiden muistot auttavat muodostamaan kuvaa siitä, kuka minä olen. Kerrottujen muistojen merkitys on siis toimia osittain minuuden rakentajana.

Gradututkielmaani ja sen tuloksia on hankala tiivistää tähän noin 3000 merkkiin. Lisäksi tuntuu, että aihe on vielä liian lähellä – en ole kunnolla edes sisäistänyt sitä, että todella olen valmistunut. Gradun kirjoittaminen oli paikoin tuskaista, mutta mielenkiintoinen muisteluaineisto sekä vastaajien ja muiden ihmisten kannustava palaute onneksi motivoivat tekemään tutkimusta.