Opiskelijatoiminta – ajanhukkaa vai itsensä kehittämistä?

Opiskeluaikanani innostuin ainejärjestötoiminnasta ja olin siinä monessakin suhteessa aktiivinen. Olin muun muassa haalarivastaavana, tutorina, PorKyn rahastonhoitajana ja puheenjohtajana. Lisäksi olin useissa luottamustoimien kautta tulleissa pesteissä, kuten kylteripuheenjohtajien verkostossa, kauppakorkeakoulun johtokunnassa ja Porin Seudun Ekonomien asiantuntijajäsenenä. Muistan, kun veljeni silloin tokaisi: ”Mikset tekisi tuolla energiallasi jotakin oikeasti järkevää, mistä voisi saada töitäkin tulevaisuudessa ja mistä maksettaisiin palkkaa?”

Oliko energia järkevästi käytetty näin myöhemmin ajateltuna? Toiminnasta ei tietenkään maksettu palkkaa ja esimerkiksi muille yliopistopaikkakunnille suuntautuneet vuosijuhlavierailut sekä erilaiset tapahtumat olivat pääosin omakustanteisia, joten toiminnan kannattavuus kauppatieteilijöille läheisimmästä taloudellista näkökulmasta oli kyseenalaista. Taloudellisen pääoman sijaan opiskelijatoiminta antoi minulle runsain mitoin henkistä pääomaa ja osaamista, jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Paitsi että sain hallituskavereista mitä parhaimpia ystäviä, olen nyt naimisissa yhden kanssa. Ainejärjestötoimintaan osallistuminen ja puheenjohtajana toimiminen on kuin johtaisi yritystä. Jokainen tapahtuma vaatii käytännön toteutuksen lisäksi suunnittelua, budjetointia, rahoituksen keräämistä, markkinointia, myyntiä ja johtamista – varsinkin kauppakorkeakoulun aineopintojen teoriataustaa pääsee jo opiskeluaikana soveltamaan käytäntöön. Meillä oli lisäksi mielettömän mukavaa järjestäessämme tapahtumien lisäksi yhdistykselle esimerkiksi logoa ja lippua.

Yhdistystoiminnan juridiseen puoleen pääsi tutustumaan hallitustyöskentelyssä, paitsi sääntömääräisten syys- ja kevätkokousten merkeissä, myös kun eteen tulivat sääntömuutokset ja uudet ohjesäännöt. Kaikkiaan aktiivinen osallistuminen opiskelijatoimintaan antaa elämysten ja ystävyyssuhteiden lisäksi oikeaa käytännön kokemusta työskentelystä monenlaisissa ympäristöissä ja se kannattaa nähdä sen hauskan puolen lisäksi myös järkevänä sijoituksena omaan tulevaisuuteen. Se on ilman muuta antoisaa itsensä kehittämistä eikä missään tapauksessa hukkaan heitettyä aikaa.  Työelämässä eniten kaipaa opiskelijatoiminnan vapautta ja mahdollisuutta toteuttaa hullujakin ideoita – kuitenkin siten, että niistä on myös vastuu. ”Äidillisellä” ylpeydellä seuraan esimerkiksi jokasyksyisen Yrjönkadun Appron kehitystä – yksi Porin suurimmista opiskelijatapahtumista sai alkunsa Meidän hallitusaikanamme 2009 ilmaan heitetystä hullusta ideasta. Myös monet muut Meidän aikanamme aloitetut tapahtumat ovat muodostuneet perinteiksi. Esimerkiksi excursiot uudistettiin 2010 suuntautumaan ulkomaille, koska vierailut lähialueille peruttiin usein osallistujapulan vuoksi. Tukholmaan järjestetty matka myytiin loppuun minuuteissa. Opiskelijatoiminnassa todella oppii vastaamaan pinnan alla olevaan kysyntään.

Maija Viinikkala on KTM, 2-vuotiaan Viljamin äiti, yrittäjän vaimo ja Porin Kylterit ry:n entinen puheenjohtaja, joka työskentelee taloushallinnon opettajana. Tällä hetkellä Maija on äitiyslomalla.