Parasta ovat opiskelijat

Nykyään asiat hoidetaan lähinnä sähköpostilla. Muutoksia on riittänyt, mutta Sirpa viihtyy pienessä yksikössä. Talossa hän on ollut alusta asti eli vuodesta 2004 lähtien.

–Aluksi täällä ei ollut lyijykynääkään. Istuimme koordinaattori Päivi Kuisman kanssa alas ja pohdimme, että mitä seuraavaksi tulisi tehdä, Sirpa kertoo.

Sirpa Ruuska on ollut mukana perustamassa Tampereen yliopiston Porin yksikköä aivan alusta asti. Hän on tehnyt siitä lähtien omien sanojensa mukaan vaikka ja mitä. Työnkuvaan kuuluu muun muassa opintosuoritusten merkitsemistä ja opiskelijoiden valmistumisen hoitamista, mutta kaikkein mieluiten Sirpa auttaa ja neuvoo opiskelijoita. Palkitsevinta on se, kun opiskelija tulee silmät pyöreinä ovesta sisään sanoen, ettei tiedä mistään mitään, ja lähtee lopulta ovesta iloisena siitä, että tästä tuleekin jotain. Opiskelijat ovat selkeästi samaa mieltä ja tyytyväisiä Sirpan apuun, mistä kertoo pitkä rivi kiiltäviä opiskelijoilta saatuja palkintoja Sirpan kirjahyllyn reunalla.

–Sitä teen mielelläni ja sitä myös oikeasti tarvitaan. Yliopiston byrokratia ei ole opiskelijoille aina helppoa, ja omalta osaltani edistän näin opiskelijoiden valmistumista ja etenemistä opinnoissaan, sanoo Sirpa mielissään.

Muutoksia on riittänyt

Kahdentoista vuoden aikana varmaksi on tullut se, että vain muutos on pysyvää. Professorit, työtilat, tutkintorakenteet ja opiskelijasisäänotot ovat muuttuneet. Pienessä yksikössä on käytettävä arkijärkeä ja otettava vastuuta rohkeasti, sillä pääkampuksella Tampereella ei aina ehditä pienen Porin yksikön arkea ohjaamaan. Sirpa kuvaileekin, että jos hän ei tiedä gradujen ohjaamisesta mitään, ei professorien välttämättä tarvitse tietää kaikkea hallinnon asioista.

Avoimen yliopisto-opetuksen lisäksi Tampereen yliopiston Porin yksikössä ei ole enää kuin maisteriopiskelijoiden sisäänotto, mikä on tietenkin iso muutos. Nykyään panostetaan isoihin yksiköihin ja laaja-alaiseen tutkimukseen. Tämän Sirpa näkee harmillisena, sillä kysyntää ja tarvetta olisi myös kandisisäänotolle. Hyödyllinen uudistus on kuitenkin ollut syksyllä 2014 tullut sähköinen tenttiluokka, jonka valmistelussa Sirpalla oli näppinsä pelissä. Vaikka muutokset ovat olleet jatkuvia, ei työn laatu ole kärsinyt. Harvoin tulee vastaan sellaisia asioita, jotka eivät kuulu työnkuvaan.

–Professori Ilmari Rostila oli kerran ilmeisen mielissään kertonut yksikössä vierailevalle kollegalleen, kuinka meillä on täällä sellainen kanslia, joka ei ikinä sano, että tämä työ ei kuulu minulle, muistelee Sirpa.

Vanhanliiton ihminen

Kun viettää päivät tiedeyhteisössä, kaipaa vapaa-ajalla rehellistä hömppää sekä kirjojen että tv-sarjojen muodossa. Kahden aikuisuuden kynnyksellä olevan lapsen kanssa asuminen on myös iso osa vapaa-aikaa, mutta Sirpa on miettinyt jo seuraavia haasteita.

–Kielet ja kulttuurit ovat aina kiinnostaneet minua. Suunnitelmissani onkin opiskella espanjan kieltä, ja mahdollisesti joskus viettää osan vuotta Espanjan lämmössä pimeää ja kylmää paossa.

Sirpa pyrkii välittämään myös lapsilleen tietoa siitä, kuinka tärkeää on ymmärtää ja tuntea erilaisia kulttuureja sekä ihmisen elämänkaarta. Vanhenemisessa on hänen mukaansa se hyvä puoli, että samalla tulee viisaammaksi. Nuorison kanssa asuessa kuulee silti välillä myös erinäisiä totuuksia itsestään.

–Sä olet vähän tuollainen vanhanliiton ihminen, Sirpan poika on häntä kuvaillut.