Pori: mahdollisuus tehdä toisin

Turkulaiset yliopistot ovat toimineet Porissa jo pitkään, ja vuodesta 2003 virallisesti Porin yliopistokeskuksessa. Ensimmäisenä aloittaneen kauppakorkeakoulun lisäksi toimintaa on humanistisella ja lääketieteellisellä tiedekunnalla sekä Brahea-keskuksella. Syksyllä 2015 siihen asti määräaikaisina solmitut sopimukset korvattiin vakinaisella, mikä kertoo yliopiston sitoutumisesta Poriin ja halusta kehittää yliopistokeskuksen toimintaa pitkäjänteisesti. Keskuksen kaikissa vaiheissa yliopistotasoisella koulutuksella on ollut Porin kaupungin voimakas tuki.

Pori eroaa maan viidestä muusta yliopistokeskuksesta siinä, että keskeistä keskuksessa on tutkintokoulutus. Tosin aina on ollut tyypillistä, että nuorten ylioppilaiden joukossa on paljon jo jonkin muun ammatin hankkineita aikuisopiskelijoita. Tämä on antanut koulutukselle oman värinsä ja ollut sille ehdoton vahvuus.

Yliopistokeskuksen koulutukselle on ollut ominaista myös monella tavalla uudenlainen toiminta. On tehty sellaista tai sillä tavalla, mitä isoilla ja vakiintuneilla emokampuksilla ei ehkä ole voitu. Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koulutuksen hajauttaminen Satakuntaan alkoi juuri Porin opetusterveyskeskuksen perustamisella. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman oppiaineet ovat sellaisia, joita ei opeteta Turussa. Kauppatieteiden koulutus on periaatteessa rinnakkaista Turussa tarjottavalle, mutta siinäkin projektimuotoisuus ja yhteys ympäröivän yhteiskunnan tarpeisiin korostuvat erityisesti.

Myös opetuksen toteutus on ollut alusta lähtien erilaista. Tieteellisen tutkimuksen rinnalla korostuu käytännönläheinen tiedon soveltaminen, ja opiskelijoilla on mahdollisuus suorittaa harjoitustyönsä aidoissa toimintaympäristöstä saaduissa toimeksiannoissa. Keskuksen aloittaessa olin Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani ja muistan kadehtineeni Porin mahdollisuuksia toimia uudella tavalla, eräänlaisena opetuksen kokeilulaboratoriona. Turussa ei ollut mitään mahdollisuutta löytää niin paljon aitoja toimeksiantoja, että kaikille opiskelijoille olisi niitä riittänyt. Lisäksi iso yksikkö on muutoksissaan aina hidasliikkeisempi.

Keskuksessa toimivien yksiköiden haaste ja mahdollisuus on niiden kahtalainen sitoutuneisuus. Ne ovat sekä emoyliopistonsa että yliopistokeskuksen osia. Yhteistyössä ja verkostomaisessa toiminnassa emokampusten kanssa on edelleen runsaasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Toivon opetuksen ja oppimisen digitalisaation tuovan tähän lisää välineitä. Ristiinopiskelua keskuksen sisällä hyödynnetään, mutta siitäkin löytyy varmasti vielä kehitettävää. On myös tärkeää, että vaikka keskuksen ehdoton vahvuus on paikallisuus, viime vuosina on panostettu kansainväliseen opiskelijavaihtoon. Sekä globaalia että lokaalia toimintaa tarvitaan, ja siihen Porin yliopistokeskuksella on erinomaiset mahdollisuudet.

Riitta Pyykkö
Turun yliopiston vararehtori