Ruohonjuuritasolta akateemiseen asemaan

Elokuun alussa Porissa työnsä aloittanut yhteiskuntatieteiden tohtori Harrikari on monien dosentuurien mies, jonka akateeminen ura on rakentunut käytännön työlle. Hän on työskennellyt sosiaalityöntekijänä Kriminaalihuoltolaitoksessa ja -yhdistyksessä sekä vanhempana suunnittelijana Rikosseuraamusvirastossa. Lisäksi Harrikari on toiminut lastensuojelun laitostyössä ja myöhemmin lastensuojeluasioiden asiantuntijajäsenenä kahdessa hallinto-oikeudessa.

- Olen edennyt elämässäni valinta kerrallaan. Yliopistoura oli oikeastaan päähänpisto, jolle päädyin lähtemään naapurin jatko-opintojen innoittamana, vaikka olin suuntautunut käytännön työhön, Harrikari kertoo.

Harrikari on Tampereen yliopiston nuorisotutkimuksen dosentti. Sen lisäksi hänellä on sosiaalityön, yhteiskuntapolitiikan, oikeussosiologian ja kriminologian oppialojen dosentuurit kolmessa muussa suomalaisessa yliopistossa.

- Useat dosentuurit selittyvät sillä, että tutkimusaiheeni ovat kulkeneet monien tieteenalojen läpi. Nykyään dosentti on arvonimi, jonka voi ansaita pätevöitymisen kautta, kertoo Harrikari.

Sosiaalitieteet koskettavat monia tieteenaloja

Tutkimuskohteinaan Harrikari mainitsee muun muassa nuorisorikollisuuden, lastensuojelun, lapsuus- ja nuorisotutkimuksen sekä oikeussosiologian. Lisäksi hän on tutkijana kiinnostunut sosiaalisesta kontrollista ja kriittisestä kriminologiasta.

Porin yliopistokeskukseen Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen sosiaalityön professorin tehtävästä siirtynyt Harrikari ei ole vielä täysin hahmottanut yliopistokeskuksen kokonaisuutta. Hän toivoo yliopistokeskuksen kaltaisen tieteiden yhteenliittymän luovan pohjaa tieteenalojen väliselle tieteenfilosofiselle keskustelulle.

- Sosiaalitieteissä problematisoidaan monia tieteenaloja koskettavia aiheita, siksi ne ovat tällaisessa ympäristössä kuin kotonaan, Harrikari sanoo.

Toiveikkuudesta huolimatta tuoretta sosiaalityön professoria askarruttavat yksikön pienuuteen liittyvät resurssikysymykset.

- Jotta yliopistokeskukseen pesiytyisi valtakunnallisesti merkittävää sosiaalitieteellistä pääomaa, pitäisi pystyä järjestämään esimerkiksi seminaarisarjoja ja vapaata innovoivaa toimintaa. Toisinaan reunaehdot tulevat vastaan tilojen ja rahoituksen kohdalla. Myös tiedepoliittiset linjaukset ohjaavat käynnistettäviä hankkeita, sanoo Harrikari.

Sosiaalityö on monenlaisten haasteiden edessä

Toista tuhatta huostaanottoa nähnyt Harrikari korostaa, ettei hän ole tutkija norsunluutornissaan. Käytännön työ on antanut perspektiiviä ja opettanut häntä katsomaan akateemista maailmaa kriittisesti. Tämän päivän sosiaalityöllä ja sen opetuksella on edessään haasteita.

- Sosiaalityön mandaattia halutaan yhä enemmän määritellä esimerkiksi poliitikkojen tai muiden ammattikuntien tahoilta. Sosiaalityön ammattilaisten on tiedettävä, mitkä ovat sen eettiset periaatteet ja seisottava niiden takana antautumatta ulkopuoliseen ohjailuun, Harrikari sanoo.

Konkreettista ja käsin kosketeltavaa painetta sosiaalityölle luo Euroopassa vallitseva pakolaistilanne. Suomalainen yhteiskunta on ensimmäistä kertaa moniin vuosikymmeniin tekemisissä laajamittaisen kansainvälisen ongelman kanssa, johon sen täytyy löytää ratkaisunsa.

- Sosiaalityölle tämä on laajuudessaan uusi ilmiö ja haastaa ajattelun muutokseen. On ymmärrettävä, että emme voi eristäytyä ja ajatella olevamme kansakuntana yksittäinen saareke, Harrikari sanoo.