Seksuaalinen väkivalta nuorten silmin

Miten sinä jatkaisit tarinaa, jossa kotibileiden aikana nuori tyttö ryntää yläkerran huoneesta alakertaan puolipukeissa ja itkien? Yhteiskunnassa vallitseva yleinen kulttuurinen puhetapa usein määrittää sen, miten eri asioista puhutaan ja mitä niistä yleisesti ajatellaan.

Liisa Remes selvitti sosiologian pro gradu -tutkielmassaan, millaisia kulttuurisia käsityksiä nuorilla on seksuaalisesta väkivallasta. Remes on valmistunut viime keväänä yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopiston Porin yksiköstä. Pääaineena hän on opiskellut sosiologiaa, ja hän kertookin, että hänen tutkielmansa aihe on perinteinen sosiologinen aihe eli yhteiskunnallinen ongelma.

-Aihe syntyi jatkona kandidaatin tutkielmalleni. Näen seksuaalisen väkivallan myös yhteiskunnallisena ilmiönä, en vain yksilötason ongelmana, kertoo Remes.

Pro gradu –tutkielman teko oli pitkä prosessi, sillä hän kävi opiskelujen ohella myös välillä töissä. Kärsivällisyys ja pitkä graduprosessi palkittiin lopulta parhaalla mahdollisella arvosanalla. Remekselle on jo kertynyt paljon työkokemusta, minkä hän näkee positiivisena asiana opintojen kannalta. Työelämän kautta on helpompi sisäistää opiskeltavia asioita, ja opittua voi peilata samoin myös työelämään. 

Kiinnostavalla menetelmällä kiinnostavia tuloksia

Tutkimusaihe on arka, ja Remes kiinnittikin erityistä huomiota tutkimuksensa eettisyyteen. Tätä kautta aineistonkeruun paikaksi valikoitui rippikoulun isoskoulutus, sillä siellä nuoret voivat tarpeen tullen jatkaa keskustelua aiheesta turvallisessa ympäristössä.

Erityisen kiinnostavaa Remeksen tutkielmassa on aiheen lisäksi aineistonkeruumenetelmä. Hän keräsi aineistonsa eläytymismenetelmässä käytetyn kehyskertomuksen avulla. Kehyskertomuksiksi hän kehitteli kaksi erilaista tarinaa, bilekehyksen ja nettikehyksen, joiden pohjalta isoskoulutuksessa olevat nuoret jatkoivat tarinaa oman mielensä mukaan.

-Kehystarinoissa ei suoraan mainittu seksuaalista väkivaltaa eikä ohjeistettu nuoria kirjoittamaan siitä, mutta suuri osa nuorista kirjoitti kuitenkin seksuaaliseen väkivaltaan liittyvän tarinan, Remes kertoo. 

Remeksen tutkielman nimi on ”Opettavaisia tarinoita ja varoittavia esimerkkejä. Nuorten kulttuurisia käsityksiä seksuaalisesta väkivallasta.” Tulokset ovat mielenkiintoisia ja kertovat yhteiskuntamme jaetusta tiedosta ja kulttuurisista käsityksistä. Yleinen nuorten kirjoittama kertomus oli sellainen, jossa keskeistä oli seksuaalisen väkivallan tyttöuhrin toiminta. Tarinoiden opetukset ja varoitukset oli suunnattu pääasiassa tytöille.

Kyse on siitä, että nuoret kertovat tarinan, jonka tietävät. Tarina tulee jaetusta maailmasta: aikuisten puheesta, mediasta, netistä, ja niin edelleen. 

- Huomiota kiinnitetään liikaa siihen, miten uhri olisi voinut toimia toisin. Muissa rikoksissa, kuten ryöstössä, keskitytään enemmän itse rikoksen vääryyteen, Liisa huomauttaa. 

Oppiminen on itseisarvo

Yliopistotutkinto antaa mahdollisuudet moneen, ja asiantuntijuus kehittyy omien kiinnostusten kohteiden mukaan. Sosiologian opiskelua Remes ei kadu, vaan kertoo, että ymmärrys yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä on lisääntynyt opiskelujen aikana.

Remekselle opiskelujen loppuminen ei ollut niin suuri muutos elämässä, koska hän on ollut jo aikaisemmin työelämässä mukana ja tehnyt töitä muun muassa sosiaalialalla. Hän pitää yliopisto-opiskelua ja oppimista itseisarvona, vaikka tietenkin tutkintotodistuksen saaminen on myös tärkeää. Valmiina sosiologina hän pitää nyt mielen avoinna tuleville haasteille, eikä sano ei myöskään jatko-opiskeluaikeille.

- Väitöskirjan tekoon vastaan, että ehkä, Remes sanoo.