Vastaus työelämän tarpeisiin

Juuri julkaistu tiedebarometri osoittaa selvästi, että suomalaiset luottavat korkeakoulusektoriimme. Luottamus on ansaittua, mutta sen eteen toimintaa on jatkuvasti kehitettävä. Kehittämistyö on erityisen tärkeätä silloin, kun yhteiskunnassa on yhtäaikaisesti käynnissä useita isoja murroksia. Tarvitaan paitsi avoimuutta, monitieteisyyttä ja moniammatillisuutta, myös erikoistumista ja sille pohjautuvaa työnjakoa.

Valtakunnallisesti merkittävin korkeakoulupoliittinen hanke, Tampere 3 eli Tampereen yliopiston yhdistyminen Tampereen teknillisen yliopiston ja ammattikorkeakoulun kanssa, tavoittelee parempaa yhteistyötä ja työnjakoa. Yhtälö ei ole helppo. Monialaisen yliopiston, teknillisen yliopiston sekä ammattikorkeakoulun yhdistäminen on kokoluokaltaan ainutlaatuista, mutta onneksi taustalla on paljon yhteistä muun muassa Porissa.

Uuden yliopiston vahvuudet löytyvät monialaisuudesta ja työelämäyhteyksistä terveyden, teknologian, yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksen rajapinnoilta sekä tieteellisen työn eri vaiheiden linkittämisestä perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen, kaupallistamiseen ja palveluiden suunnitteluun asti. Tarkoitus ei ole sekoittaa eri koulutuksia tai tutkimus- ja innovaatiotoimintaa keskenään vaan poistaa päällekkäisyyksiä, selkeyttää työnjakoa ja antaa tilaa uusille yhdistelmille. Käytännön työ on jo pitkällä – ja sitä riittää vielä vuosiksi. Uuden yliopiston tärkeimmät tavoitteet ovat korkeatasoisen tieteellisen tutkimuksen edistäminen, vaikuttavuuden lisääminen ja opintojen sujuvoittaminen.

Opiskelijoitten itsensä suunnittelemista opintopoluista rakentuu uudenlaista osaamista. Jo tänä syksynä tamperelaiset yliopistot ja ammattikorkeakoulu ovat tarjonneet noin 800 ristiinopiskeltavaa kurssia opiskelijoilleen. Opiskelijoilla täytyy olla myös mahdollisuus siirtyä työelämään ja kerätä työkokemusta alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen välillä.

Isommassa kokonaisuudessa on mahdollista kohdentaa voimavaroja entistä paremmin monitieteiseen huippututkimukseen esimerkiksi tutkijakoulutusta vahvistamalla. Tulevaisuudessa entistä suurempi osa tohtoreista työllistyy vaativiin asiantuntijatehtäviin yliopistojen ulkopuolelle. Liikkuvuus yliopistojen, julkisten toimijoiden ja elinkeinoelämän välillä on luonteva osa tutkijanuraa. Se edistää tiedon ja osaamisen siirtymistä yliopistoista käytäntöön.

Yliopistokeskukset ovat edelläkävijöitä aikuiskoulutuksessa, täydennyskoulutuksessa ja opintojen suorittamisessa työn ohessa tai osittain työpaikalla. Oppimaan oppimisella nykyinen opiskelijasukupolvi rakentaa oman osaamisensa yhä uudelleen. Tulevaisuudessa korkeakoulutuksen piirissä on nykyistä suurempi osuus väestöstä ja yhä suurempi osa opiskelusta tapahtuu työpaikalla. Yliopistokeskusten osaamista tarvitaan uusimpaan tutkimukseen perustuvan tiedon ja muuttuvan työelämän tarpeiden yhdistämisessä.

Liisa Laakso
Tampereen yliopiston rehtori