Vieraskynä: Hanna Elo

Arkkitehtuuri ja politiikka9.10.2009 Arkkitehtuurin teorian historiassa legendamaisin arkkitehtuurin alkujuuri palaa aina ihmisen sytyttämän ensimmäisen leiritulen ympärille. Primitiivisen arkkitehtuurin eräs määritelmä on ihmisen rakentama suoja....


Arkkitehtuuri ja politiikka

9.10.2009

Arkkitehtuurin teorian historiassa legendamaisin arkkitehtuurin alkujuuri palaa aina ihmisen sytyttämän ensimmäisen leiritulen ympärille. Primitiivisen arkkitehtuurin eräs määritelmä on ihmisen rakentama suoja. Suoja luonnonvoimia ja vihollista vastaan. Toisaalta arkkitehtuuri luo paikan, johon perhe voi päivän työn päätyttyä kokoontua syömään ja lepäämään, tarinoimaan ja nauramaan.

Mutta missä vaiheessa arkkitehtuuri ja politiikka sekottuivat toisiinsa?

Politiikka johtuu kreikan kielen sanasta polis, joka tarkoittaa kaupunkia. Itse asiassa Polis merkitsee ihmisten kohtaamista, kommunikointia ja päätöksentekoa yhteisessä tilassa ja yhteisestä tilasta. Kaupungin, politiikan ja demokratian käsitteet kytkeytyvät toisiinsa näin ollen jo etymologisesti.

Erään määritelmän mukaan politiikkaa on aina siellä, missä voi tehdä toisin; Ihmisten toiminta muuttuu poliittiseksi silloin kun on tehtävä ratkaisuja kahden tai useamman vaihtoehdon välillä.¹ Kaupungin ja sen rakenteiden suunnittelu, siis arkkitehdin työ, on tässä valossa politiikkaa puhtaimmillaan.

Tuntemamme yhteiskuntarakenteen syntyajoista lähtien ovat arkkitehdit toimineet hallitsijoidensa suosion helmoissa. Kuningas ilman omaa hoviarkkitehtia oli kuin hattu ilman sulkaa. Huolella ja kalliisti rakennettu ympäristö kun piti kuninkaan vallankahvassa sekä alamaistensa ja mikä parasta, naapurihallitsijoiden ihailun kohteena. Pätevä arkkitehti lisäsi kuninkaansa hattuun niin sulkia kuin kimallustakin. Oli kuninkaan ja hovin tietoinen valinta, että arkkitehtuuriin satsattiin. Se oli poliittisen vallan näyttöä.

Meidän päiviimme sopivan yksinkertaistetun määritelmän mukaan arkkitehtuuri on sekä taidetta että tiedettä, niiden eräänlainen liitto. Sen piiriin kuuluu suunnittelu yhdyskunnista ja rakennuksista aina niiden pienimpiin rakennusosiin asti. Historiallisesta ajasta riippumatta hyvän arkkitehtuurin tulee olla kestävää, käyttökelpoista ja kaunista.² Aikaa, käyttöä ja luonnonmullistuksia kestävää, muodollaan ja esim. materiaaleiltaan tarkoitustaan palvelevaa. Ja kaunista, ei hätkähdyttävää vaan ympäristöönsä sopivaa.

Rakennusten sekä kaupunki-, ja kylärakenteen käyttö on niin jokapäiväistä toimintaa, ettei sitä kotikaupungin mukulakivillä astellessa joka hetki aktiivisesti tule ajateltua. Ne mukulakivetkin, niiden laitto nimittäin, on kuitenkin aikanaan ollut esillä kaupungin päättäjien kokouksessa. Suunnittelija oli kokousta varten huolellisesti kirjannut ylös materiaalintarpeen, perustelut ja kustannusarvionkin.

Moninaisen aineiston valossa päättäjät katselivat ehdotusta, ja löivät sitten lopulta nuijan pöytään noiden mukulakivien puolesta. Heidän päätökseensä vaikutti ehkä, enemmän kuin suunnittelijan kauneus-, ja käytännöllisyysarvoja painottavat perustelut, että uusi kivetys nostaisi kadun käyttöarvoa. Tämä puolestaan parantaisi kaupungin julkista kuvaakin, kunhan sana tällaisesta harvinaislaatuisesta satsauksesta kiirisi innokkaiden asukkaiden mukana muihin kaupunkeihin. Tämä taas saattaisi saada uusia veronmaksajia asettumaan kaupunkiin, ja näin edelleen lisäämään kaupungin vaurautta. Kai tämäkin oli politiikkaa.

Arkkitehtuuri syntyy paitsi arkkitedin pään ja käsien kautta, suurelta osin erilaisten erityissuunnittelijoiden kanssa tehdyn yhteistyön tuloksena. Arkkitehdin työn on toteutuakseen löydettävä tasapaino niin toiminnalliselta, tekniseltä, taloudelliselta ja esteettiseltä kuin juridiseltakin kannalta. Arkkitehti ei myöskään omavaltaisesti päätä suunnitella tiettyä rakennusta tai aluetta, vaan työtä edeltää joko yksityiseltä tai julkiselta taholta tullut tilaus. Julkisen tilauksen takana on luonnollisesti jo kokonainen poliittisten päätösten kudelma.

Hyvä arkkitetuuri on näkymätöntä. Kun elämisen puitteet toimivat moitteettomasti, ei puitteita itse asiassa edes huomaa. Vasta toimintaa rajoittava tai sen estävä epäkohta avaa käyttäjän silmät. Epäkäytännöllisesti oven eteen rakennettu pilari onkin syytä poistaa. Vaikka pilari itsessään olisi mitä mestarillisin teos, ei se yksin riitä täyttämään hyvän arkkitehtuurin määritelmää. Kauneuden ei pidä sulkea pois kestävyyttä tai käytännöllisyyttä. Tämä periaate toimii kuitenkin myös toiseen suuntaan: Pelkkä käytännöllisyys ilman esteettisiä arvoja ei voi luoda hyvää ympäristöä.

Ihmisellä on pääosin viisi aistia, jotka kaikki kaipaavat ravintoa. Hyvä arkkitehtuuri, josta hyvä elinympäristö koostuu, ruokkii näitä kaikkia. Kun ulkona on kylmää ja pimeää, sisällä talossa on lämmin. Esteettisyyden, visuaalisen kauneuden puuttuminen näivettää ihmistä sisältä, vaikkei tämän näivettymisen määrää mitata voikaan.

Seuraavana vuonna kaupunkiin, jonka päättäjät äänestivät mukulakivillä katettujen katujen puolesta, rakennettiin uusi kaupunginportti. Senkin sai arkkitehti suunnitellakseen, kuultuaan ensin niin kaupungin virkamiesten, rakennusinsinöörien, rakentajien kuin hieman kaupunkilaistenkin näkemyksiä. Niin tuli kaupunki jälleen hieman valmiimmaksi.

Arkkitehtuurissa on kyse kokonaisuudesta, joka on jatkuvan kehityksen tilassa. Hyvä arkkitehtuuri ja hyvän arkkitehtuurin luominen on suojelua kaipaava kohde siinä missä rikkaan eliökannan suojelu. Kun ne ovat olemassa ja pysyvät yhtä näkymättöminä kuin aina ennenkin, emme edes tiedä miten ne vaikuttavat arkipäiväämme. Mutta kun tasapaino järkkyy, huomaamme häiriötilan ennen kuin osaamme tulkita mistä se johtuu.

Jos politiikka määritellään toiminnaksi, joka on luovuuden vastakohta, se valitsee kantansa perustellen muiden tahojen luomista vaihtoehdoista sen, jonka kannalle asettuu. Arkkitehtuuripolitiikan tehtävä olisi näin ollen tuoda poliittisten päättäjien poimittavaksi sellainen ideologia, jonka he olisivat valmiit valitsemaan. Arkkitehtuuripolitiikan olisi perusteltava itselleen itsestäänselvä seikka; arkkitehtuurin olemassaolon tarpeellisuus.

Hanna Elo
Satakunnan rakennustaiteen läänintaiteilija, arkkitehti SAFA
hanna.elo(a)minedu.fi
Kirjoittaja työstää parhaillaan Satakunnan arkkitehtuuripoliittista ohjelmaa.


¹ Politiikan tutkija, valtio-opin professori Kari Palonen

²Architecture should possess strength, utility, and beauty. Strength arises from carrying down the foundations to a good solid bottom, and from making a proper choice of materials without parsimony. Utility arises from a judicious distribution of the parts, so that their purposes be duly answered, and that each have its proper situation. Beauty is produced by the pleasing appearance and good taste of the whole, and by the dimensions of all the parts being duly proportioned to each other. De architectura libri decem, 1.kirja Ch 3.2; Marcus Vitruvius Pollio 25 eaa.