<< Takaisin

Työeläkkeellä ollessa on hyvä katsoa peruutuspeiliin. Voi muistella työelämäaikaa, jonka aikana sai kokemusta sekä palkkatyöstä että yrittäjyydestä.

Valtaosan palkkatyöajastani tein yliopistossa. Työnkuvaan mahtui opinto-ohjausta, koulutuksen suunnittelua, hallinnointityötä, tutkimusta ja opetusta. Yliopisto oli hyvä työpaikka ja työ siellä antoisaa ja mielenkiintoista.

Viimeisin yliopistopestini ennen eläköitymistä, vuosina 2004–2018, oli Porin yliopistokeskuksessa, Tampereen yliopiston Porin yksikössä. Yliopistouraani sisältyi mielenkiintoinen ja vaativa opinto-ohjaustyö, jossa sain tehtäväkseni suunnitella ja toteuttaa opiskelijoiden harjoittelujärjestelmäuudistuksen. Koulutussuunnittelussa sai toteuttaa itseään, mutta 1990 –luvulla sille alkoi tulla koulutuksen tilaajilta reunaehtoja budjetin ja aihepiirin osalta. Se sitoi omaa ideointia ja luovuutta.

Hallintoon liittyvä työ oli antoisaa ja opettavaista. Tutkimus ja opetus ovat yliopiston perustehtäviä. Vähitellen yliopisto omi enenevässä määrin myös tavoitteen palvella ympäröivää yhteiskuntaa. Tunsin, että jotakin jäi työurastani puuttumaan. Turvallisesta ja antoisasta palkkatyöstä puuttui vapaus.

Yhteiskuntatieteissä ei yrittäjyydestä opiskelu- tai osasta palkkatyöaikaani juurikaan puhuttu.
Kokeilin yrittäjyyttä jo 1980 –luvulla, mutta tuolloin en saanut toimimaan sitä kunnolla. Aika ei ollut vielä otollinen yhteiskuntatieteellisen alan akateemiselle yrittäjyydelle. Haave yrittäjyydestä jäi kuitenkin itämään.

1990 –luvun loppupuolella, jolloin myös väittelin, kokeilisin palkkatyöstä saamiani tuttuja asioita omilla ehdoillani ryhtymällä kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Kävin ensin lyhyehkön yrittäjyyskurssin ja käytin hyväksi yrittäjyyspalveluja. Tämä kannatti.

Pian havaitsin, että yrittämisellä on hyvä ja huonot puolensa. Yrittäjäksi ryhtyvän tulee sietää byrokratiaa. Vapautta on, mutta myös isosti vastuuta. Yrittäjänä sai ideoida tuotteensa itse. Yrittäjyysajan koin olleen luovinta aikaa elämässäni. Palkkatyössä luovuuteen sisältyi usein muiden määrittämiä reunaehtoja. Markkinoinnin taidot koin ehdottomiksi. Yrittäjyyttäni edisti se, että sain käytettyä hyväksi palkkatyössä hankkimiani verkostoja. Toimintani yrittäjänä liittyi vahvasti yhteiskunta- /sosiaalitieteiden alalle.

Yrittäjyyden alkuvaiheessa yhteiskuntatieteissä yrittäjyyteen suhtauduttiin kovin nihkeästi. Puolenkymmenen yrittäjyysvuoden jälkeen palasin yliopistoelämään palkkatyöhön, jossa olin eläköitymiseeni, vuoteen 2018 saakka.

Työurani loppupesti Porin yliopistokeskuksessa osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi. Taloudellisesti yritykseni ei ollut kultakaivos, mutta pärjäsin. Alan yrittäjyyteen alkoi tulla kilpailijoita, yritystäni olisi pitänyt laajentaa, olisi pitänyt etsiä uudet isommat työskentelytilat, palkata lisää työntekijöitä ja ottaa lainaa. Eikö minulla ollutkaan yrittäjän riskin sietokykyä? Vaikka uuden akateemisen palkkatyön sisältö oli varsin houkutteleva, päätös ei ollut helppo. Olen hyvilläni, että tein hyppäyksen yritysmaailmaan. Yrittäjyys oli totista työtä, mutta myös tapa elää.

Ossi Eskelinen
eläkeläinen, yhteiskuntat. tohtori

Ossi Eskelinen kirjoitti oheisen tekstin maaliskuun alussa 2022 ja tarjosi sitä UCPori News -verkkolehdelle. Vain vähän tämän jälkeen Eskelinen menehtyi sairauskohtaukseen. Lue Antti Saloniemen muistokirjoitus Eskelisestä.

Kuva: UCPori News -verkkolehti