Vieraskynä: Maija Saari

Nuorissa Satakunnan tulevaisuus?29.10.2007Porin yliopistokeskuksen merkitys tunnustetaan – ainakin Porissa – varsin laajasti. Se on maakunnan kehityksen ja kehittämisen ”lippulaiva”. Yliopistokeskuksen kriittinen massa eli opiskelija-, opettaja- ja...


Nuorissa Satakunnan tulevaisuus?
29.10.2007

Porin yliopistokeskuksen merkitys tunnustetaan – ainakin Porissa – varsin laajasti. Se on maakunnan kehityksen ja kehittämisen ”lippulaiva”. Yliopistokeskuksen kriittinen massa eli opiskelija-, opettaja- ja tutkijamäärä on vielä rajallinen, mutta tärkeätä on, että ne ovat kasvu-uralla, suunta on siis oikea.

Yliopistokeskuksen henkinen merkitys identiteetin ja tulevaisuudenuskon lähteenä on suurempi kuin osaamme ehkä edes ajatella. Nähdään laajasti, että yliopistokeskuksen säilyminen ja laajeneminen on maakuntamme kilpailukyvyn, imagon ja tulevaisuuden kannalta yksi kohtalokysymyksistä.

Muutoksia luvassa julkishallintoon

Tunnettu tosiasia niin ikään on, että maassamme väitetään olevan liikaa julkisen hallinnon yksiköitä: muutokset tulevat lähivuosina olemaan merkittäviä niin keskus- kuin aluehallinnossa. Lisäksi kunta- ja palvelurakenneuudistus tulevat kulkemaan yhä tiukemmassa yhteydessä toisiinsa.

Kuntien määrä tulee lähitulevaisuudessa väistämättä vähentymään nykyisestä (416). Myös valtionhallinnossa tapahtuu toimintojen karsimista ja isommiksi kokonaisuuksiksi yhdistämistä. Julkisen hallinnon tuottavuusvaatimukset näkyvät, haluammepa sitä tai emme, myös korkeakoulusektorilla. Tämä kehitys on realismia. Mikä tulee olemaan Porin yliopistokeskuksen asema tässä kehityksessä?

Poliittista tahtoa ja
omaehtoista edunvalvontaa

Jokainen ymmärtää, että korkeakoululaitosta ei todennäköisesti aleta karsia isoimmista ja suurten kasvukeskusten yksiköistä käsin, vaan liipaisimella ovat heikommin resurssoidut ja ”hajasijoitetut” yksiköt. Kyse on myös poliittisesta painoarvosta ja poliittisesta tahdosta: nähdäänkö yliopistokeskukset aidosti monitieteellisinä ja lisäarvoa tuottavina tiedeyhteisöinä vai taakkana emoyliopistojen kehittämiselle ja resurssien keskittämiselle suurempiin yksiköihin?

Näin ollen ylisuureen optimismiin tuudittautuminen ei liene paras strategia yliopistokeskuksen toiminnan turvaamiseksi tulevaisuudessa. Poliittisen tahdon lisäksi tarvitaan määrätietoista ja omaehtoista edunvalvontaa. Pahitteeksi ei ole myöskään yhteen hiileen puhaltaminen maakuntamme korkeakoululaitoksen aseman turvaamiseksi.

Satakunta kaipaa sukupolvenvaihdosta

Löytyykö tarvittavaa maakuntahenkeä? Halutaanko ja vaivaudutaanko asian puolesta maakunnassa tekemään kaikki voitava? Kouluni Porissa käyneenä ja koko aikuisikäni täällä asuneena ja työskennelleenä en voi välttyä pieneltä epäilykseltä, vaikka optimisti pitäisi aina olla.
Mitä mahtaa yliopistokeskus merkitä raumalaisille? Entä ihmisille Huittisissa tai Pohjois-Satakunnassa?

Yliopistokeskus ja ennen kaikkea sen opiskelijat edustavat Satakunnassa surullisen vähiin käyvää nuorta sukupolvea. Näin ollen sen toiminnan turvaaminen on panostusta siihen, ettei maakunnastamme tule keski-ikäisten ja vanhusten auringonlaskun maakunta. Että saataisiin kipeästi kaivattua sukupolvenvaihdosta satakuntalaisiin organisaatioihin. Että Satakunta maakuntana ei hiljalleen harmaantuisi ja kuolisi kokonaan pois.

Yhteistyötä tarvitaan yli
maakuntarajojen

Edunvalvonnan ja yhteen hiileen puhaltamisen lisäksi tulevaisuuden tekeminen vaatii paljon myös yliopistokeskuksen johdolta ja henkilökunnalta. Mikä on toiminnan laatu, yksiköiden välinen yhteishenki, aito yhdessä tekeminen ja houkuttelevuus potentiaalisten opiskelijoiden ja uusien asiantuntijoiden silmissä? Entä yliopistokeskuksen panos maakunnan kehittämisessä ja kilpailukyvyn kasvattamisessa?

Oman organisaation sisään ei tämän päivän kilpailutilanteessa ole varaa jäädä, vaan pitää hakeutua ennakkoluulottomasti ja laajalla rintamalla yhteistyöhön maakunnan ja sen ulkopuolisten eri tahojen kanssa. Näin on toki toimittukin. Esimerkiksi EU-rahoitusta on hyödynnetty monella tavalla toiminnan kehittämiseen ja uusiin avauksiin, joita aina tarvitaan. Itse odotan jännityksellä, saadaanko turvallisuusalan maisterikoulutus Poriin Kuopion sijaan; ESR-osarahoitteisessa pilottihankkeessa on asian valmistelemiseksi tehty paljon ja huolellista työtä.

Jatkossa satakuntalaisen korkeakouluopetuksen vahvan aseman turvaamiseksi lienee yhteistyö ylipistokeskuksen ja ammattikorkeakoulun välillä tärkeää. En epäile, etteikö sitä aktiivisesti tehtäisi. Mutta inhimillisessä toiminnassa on aina varaa parantaa – varsinkin kun on maakunnan kannalta näin tärkeästä toiminnasta kyse.

Maija Saari
EU-koordinaattori
Satakunnan TE-keskus

Väliotsikot toimituksen