Nuorten ystävyyssuhteista lääke syrjäytymisen ehkäisyyn?

Voivatko nuoruusiän hyvät kaverisuhteet toimia puskurina syrjäytymistä vastaan? Onko teinien kahdenvälisillä suhteilla laajempi merkitys nuoren kiinnittymisessä yhteiskuntaan? Muun muassa näitä asioita pohditaan yliopistonlehtori Riikka Korkiamäen vuodenvaihteessa käynnistyvässä tutkimuksessa.

Korkiamäki väitteli vuonna 2013 tohtoriksi Tampereen yliopistosta aiheenaan lasten ja nuorten ikätoverisuhteet. Väitöksen jälkeen hän työskenteli tutkimushankkeessa, jonka lopputuloksena julkaistiin juuri Myönteinen tunnistaminen –teos. Se on suunnattu käytännön työtä lasten ja nuorten parissa tekeville. Teoksessa valotetaan yhteisöllisiä arkisen tuen muotoja ja niiden hyödyntämisen mahdollisuuksia.

Nyt Korkiamäki aloittelee Tampereen yliopiston Porin yksikössä sosiaalityön alaan kuuluvaa tutkimusprojektiaan Suomen Akatemian kolmivuotisen tutkijatohtorirahoituksen turvin. Tutkimus käsittelee lasten ja nuorten ystävyyssuhteiden merkitystä syrjäytymisriskin näkökulmasta.

Tiiviit kaveruussuhteet myös voimavara, eivät vain uhka

Korkiamäki sanoo, että ystävyyssuhteet resurssina ovat yllättävän harvoin esillä, kun puhutaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

-Aikuiset helposti ajattelevat, että nuoruusiän tiiviit kaveriporukat aiheuttavat ongelmia ja että kavereiden tapaamista täytyy rajoittaa. Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen. Porukassa pidetään myös huolta ja kontrolloidaan muita hyvässä mielessä.

Korkiamäen väitöskirjatutkimuksessa ilmeni, että nuorten itsensä mielestä ikätovereiden puute aiheuttaa eniten syrjäytymistä. Niinpä hän haluaa jatkotutkimuksessa selvittää sitä, millä tavalla kaverisuhteet kiinnittävät nuoria yhteiskuntaan ja voivat sitä kautta toimia voimavarana syrjäytymistä vastaan.

Nuorten ikätoverisuhteita tutkittaessa nousevat useimmin esille kielteiset seikat, kuten kiusaaminen ja yksinäisyys. Alkava tutkimus keskittyy positiivisiin voimavaroihin: siihen, miten jo olemassa olevat ystävyyssuhteet voivat auttaa ehkäisemään huono-osaisuutta.

-Arkinen hyvä ei sosiaalialan tutkimuksissa nouse liiaksi esille. Tarkoitukseni on nostaa esille ikätoverisuhteiden potentiaali ja se hyöty, joita nuoret kokevat niiden kautta saavansa, Korkiamäki painottaa.

Ystävyyden vahvistaminen edistää hyvinvointia

Korkiamäen pyrkimys on tutkimuksen kautta tarjota nuorten parissa työskenteleville paitsi ajateltavaa, myös välineitä jo ongelmien ennaltaehkäisyyn.

-Vaikuttaa siltä, että nykyiset käytännöt nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi eivät ole toimivia.

Siksi on syytä kehittää keinoja, joilla voitaisiin tukea nuoria ja tarjota apua jo siinä vaiheessa, kun asiat ovat vielä melko hyvin.

Yksi tällainen keino voi siis olla nuorten ystävyyssuhteiden ja niissä ilmenevän potentiaalin tunnistaminen. Tutkimuksen aikana pohditaan yhdessä ammattilaisten kanssa, millä tavalla tuota potentiaalia voisi hyödyntää käytännössä. Tarkoitus on muun muassa selvittää sekä nuorten että aikuisten näkemyksiä kaverisuhteiden roolista ja mahdollisuuksista.

-Aikuiset tajuavat kyllä nuoruusiän ystävyyssuhteiden tärkeyden, mutta sen täyttä potentiaalia ei ymmärretä tai hyödynnetä tarpeeksi Olisikin tärkeää, että asia tiedostettaisiin syvemmin vaikkapa koulun arjessa. Näin pystyttäisiin vaikuttamaan koko yhteisön hyvinvointiin yksilökeskeisten syrjäytymisen vastaisten toimenpiteiden sijaan, Korkiamäki pohtii.