Vierailu teoreettisen filosofian huipulta
Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto vieraili Porissa syyskuussa. VIERAILU TEOREETTISEN FILOSOFIAN HUIPULTA13.9.2005 Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorina vuodesta 1981 toiminut Ilkka Niiniluoto on vuonna 2003 valittu...
Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto vieraili Porissa syyskuussa.
VIERAILU TEOREETTISEN FILOSOFIAN HUIPULTA
13.9.2005
Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorina vuodesta 1981 toiminut Ilkka Niiniluoto on vuonna 2003 valittu Helsingin yliopiston rehtoriksi. Niiniluoto vieraili Porissa tutustuen yliopistokeskuksen eri yksiköihin. Porin yliopistokeskus toteuttaa vierailijan luennon teemaan liittyen moniteteisyyden ideaa.
Porin yliopistokeskuksen tutkijakoulun ohjelmaan liittyvä Niiniluodon luento Sovelletut tieteet ja monitieteellisyys jonka teemoja olivat perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen erottaminen toisistaan sekä tieteiden välisyyden hahmottaminen.
Tieteen määrittelyä
Perustutkimus on uuden tiedon tavoittelua ilman käytännön soveltamisen vaatimusta, soveltavan tutkimuksen tavoitteena on uuden tiedon avulla saavutettava käytännön sovellus. Niiniluoto mainitsi insinööritieteet esimerkkinä soveltavasta tutukimuksesta.
Tutkimus taas on systemaattista toimintaa, tiedon etsintää käytettävissä olevan tiedon lisäämiseksi tieteellistä metodia hyväksi käyttäen.
Tiede ei Niiniluodon mukaan kuitenkaan vastaa siihen, millainen maailman pitäisi olla, mutta auttaa arvojärjestelmien arvottamisessa.
Monitieteisyys
Maailmassa on satoja tai tuhansia tieteenaloja riippuen laskutavasta. Väitöskirjat on perinteisesti tehty monotieteen rakennetta hyödyntäen. Tieteiden välisyys syntyy, kun uudet tieteet eriytyvät tai haarautuvat toisistaan. Niiniluoto jaottelee tieteet seuraavasti: monitieteisyys (useat tieteenalat tutkivat samaa kohdetta omista näkökulmistaan), tieteidenvälisyys (käsitteiden ja teorioiden vuorovaikutus) ja poikkitieteellisyys (uuden teoreettisen viitekehyksen luominen). Näistä viimeksimainittu on vaativin ja toistaiseksi vielä vähiten käytetty.
Niiniluodon tunnetuimmat suomennetut julkaisut ovat Johdatus tieteen filosofiaan 1980 ja Tieteellinen päättely ja selittäminen 1983. Hän on julkaissut myös lukemattoman määrän artikkeleja. Erilaisten muotivirtausten vaihteluista huolimatta Niiniluoto on hyvin johdonmukaisesti edustanut kantaa, jonka mukaan tiede tai yksityinen tiedemies ei koskaan voi sanoa saavuttaneensa tai omistavansa Totuuden.
Teksti: Eeva Sinerjoki
VIERAILU TEOREETTISEN FILOSOFIAN HUIPULTA
13.9.2005
Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professorina vuodesta 1981 toiminut Ilkka Niiniluoto on vuonna 2003 valittu Helsingin yliopiston rehtoriksi. Niiniluoto vieraili Porissa tutustuen yliopistokeskuksen eri yksiköihin. Porin yliopistokeskus toteuttaa vierailijan luennon teemaan liittyen moniteteisyyden ideaa.
Porin yliopistokeskuksen tutkijakoulun ohjelmaan liittyvä Niiniluodon luento Sovelletut tieteet ja monitieteellisyys jonka teemoja olivat perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen erottaminen toisistaan sekä tieteiden välisyyden hahmottaminen.
Tieteen määrittelyä
Perustutkimus on uuden tiedon tavoittelua ilman käytännön soveltamisen vaatimusta, soveltavan tutkimuksen tavoitteena on uuden tiedon avulla saavutettava käytännön sovellus. Niiniluoto mainitsi insinööritieteet esimerkkinä soveltavasta tutukimuksesta.
Tutkimus taas on systemaattista toimintaa, tiedon etsintää käytettävissä olevan tiedon lisäämiseksi tieteellistä metodia hyväksi käyttäen.
Tiede ei Niiniluodon mukaan kuitenkaan vastaa siihen, millainen maailman pitäisi olla, mutta auttaa arvojärjestelmien arvottamisessa.
Monitieteisyys
Maailmassa on satoja tai tuhansia tieteenaloja riippuen laskutavasta. Väitöskirjat on perinteisesti tehty monotieteen rakennetta hyödyntäen. Tieteiden välisyys syntyy, kun uudet tieteet eriytyvät tai haarautuvat toisistaan. Niiniluoto jaottelee tieteet seuraavasti: monitieteisyys (useat tieteenalat tutkivat samaa kohdetta omista näkökulmistaan), tieteidenvälisyys (käsitteiden ja teorioiden vuorovaikutus) ja poikkitieteellisyys (uuden teoreettisen viitekehyksen luominen). Näistä viimeksimainittu on vaativin ja toistaiseksi vielä vähiten käytetty.
Niiniluodon tunnetuimmat suomennetut julkaisut ovat Johdatus tieteen filosofiaan 1980 ja Tieteellinen päättely ja selittäminen 1983. Hän on julkaissut myös lukemattoman määrän artikkeleja. Erilaisten muotivirtausten vaihteluista huolimatta Niiniluoto on hyvin johdonmukaisesti edustanut kantaa, jonka mukaan tiede tai yksityinen tiedemies ei koskaan voi sanoa saavuttaneensa tai omistavansa Totuuden.
Teksti: Eeva Sinerjoki